Oli kuulkaa ennen kaikki nimpal vaikeempaa. Nyttemmin kun tietokone alkaa nikotella vasta parinkymmenen raidan ja lukemattomien pluginnien rasittamana, aloitin musiikinnaruttamisen joskus kahekskeetluvulla velipojalta lainatulla Fostex X-15 -neliraiturilla. Tällä:
Tai siis tuo on netistä linkattu kuva, mutta tuollaisella kuitenkin. C-kasetti sisään ja menoksi. En toki juurikaan osannut soittaa, mutta siitä se urkeni vähitellen.
Rumpukoneena oli (myöskin broidilta lainattu*) Bossin Dr. Rhythm. Tämänmoinen:
Instrumenteiksi löytyi pystypiano, joku Hellas varmaan, ja nailonkielinen Landola. Ja noiden sekä laulun äänittämiseen... stereokasettimankka!
En muista merkkiä, joten kuvaakaan en saa jäljitettyä, mutta niin, mikit olivat itse asiassa aika hyvät. Pianon mikitys siis tapahtui niin, että pistin mankan pianon päälle, äänitys paussille, piuha Fostexiin ja soittamaan. Komea soundi. En ole kuunaan sittemmin kuullut yhtä uljasta pianosaundia.
Ja vielä komeammaksi soundi meni kun jouduin bounssaamaan matskua. Neljä raitaa on aika vähän; niiden täytyttyä piti kierrättää tavara mankan kautta, jolloin sai kaksi raitaa lisää. Mankan kasettimoottori tosin veteli viimeisiään, joten pohjaraitoihin tuli - paitsi vähän lisää kohinaa, myös lievää... hmm... phaseria, joka oli havaittavissa lähinnä sen Landolan soinnista. Sekin oli omalla tavallaan hienon kuuloista. Tarvii kaivaa jostain jotain eksemplaaria jahka joudan kaivelemaan kasettiarkistoja.
Mutta sitä odotellessa pankaamme soimaan äskettäin duunaamani remake toisesta ikinä "valmiiksi" saamastani biisistä - kuvitelkaa tuohon säröskeban tilalle lievästi vouvaava Landola niin kuin minä silloin kuvittelin särökitaran, ja kuvitelkaa myös että bassoa ei ole, ja että rummut kuulostavat taustalle hukkuvalta rumpukoneelta:
---
*Montakohan vuotta nuo vehkeet mahtoivatkaan olla "lainassa"? Tuon ylläolevan biisin ensimmäinen versio syntyi vasta vuonna -93...
